Harpo

 C-pentueen isäksi valikoitui hurmaavan persoonallisuuden omaava Harpo. Harpolla on jo jokunen pentue ja sillä on hyvä jälkeläisnäyttö niin luonteen kuin terveydenkin puolesta. 

Lonkat A/A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: CEA, CRD/CH. Distichiasis

Näyttelyt EH

Kuva Anni Hautala


Harpo omistajansa sanoin:

Jos Harpo olisi koira.. ”Huapo, Hapo, Harponaattori” Näin varmasti kaikki meidän perheemme jäsenet voisivat tuota hassua karvaotusta kuvailla. Se oli melko spesiaali tapaus jo ihan pienenä, koska ihan sattuman kauppana se jäikin kasvamaan syntymäkotiinsa. Sitä kutsuttiin untuvanpehmeän harmaan turkkinsa ja sinisten silmiensä ansiosta ”Polar bear” -nimellä ja useita kertoja viikossa se oli kaapattu mukaan teini-ikäisten rientoihin milloin minnekin. Se on mm.kuljetettu takin sisällä kauppakeskukseen tunteja kestävälle shoppailumaratonille. Se on ollut myös mukana pesäpallokentällä, suunnistustapahtumissa (myös itse kisamaastossa) hiihtolenkillä… käytännössä joka paikassa. Olemme aktiivinen perhe, joka harrastaa ja matkustaa. Koirat kulkevat mukanamme lähes aina, koska varsinkaan Harpo ei ole helppo hoitokoira. Siitä voisi oman osuutensa tarinaan kertoa eräs hyvin kokenut snautseriharrastaja. XD Se on epä-shelttimäinen ja ihme tapaus siinä suhteessa, ettei se osaa oikein pelätä mitään. Niinpä se on esimerkiksi pitänyt käydä mökillä siirtämässä takkatulen edestä jakkaroineen hieman viileämpään paikkaan. Toisaalta tämän ominaisuuden ansiosta liikkuminen eri paikoissa on helppoa. Olipa se alusta sitten ritiläsilta, liukas, upottava, jyrkkä jne. Harponaattoria ei hidasta. Jos mamma menee, myös Harpo menee. Sen lempihommaa on kiipeileminen. Se on motorisesti hyvin taitava, ja Harpo on koiristamme ainoa, joka kiipeää ruokapöydälle nukkumaan. Näyttelyitä Harpo inhoaa. Ainoastaan se osuus, jossa saa liehakoida söpöjä tyttökoiria kokoon, näköön ja rotuun katsomatta, on herran mieleen. Olen nolannut itseni raahaamalla sitä perässäni eräässä kesäisessä ryhmänäyttelytapahtumassa EH:n verran ja lupasin sille, että kerta oli viimeinen. Siskonsa omistajan kanssa se ilmeisesti oli jaksanut käyttäytyä kehässä kohtuullisesti. Epäilemme sen ymmärtävän puhetta varsin hyvin. Se istua napottaa kahvipöydässä penkillä ”osallistumassa” keskusteluun ja kerjää häikäilemättömästi huomiota. Se osaa ilmoittaa vesikupin olevan tyhjä kaatamalla olohuoneessa kukkien sumutukseen tarkoitetun pullon (kun muuhun metelöintiin ei ole riittävän rivakasti reagoitu). Se tuntee meille tyttökavereita tuoneiden kasvattajien äänet ja riehaantuu näiden henkilöiden puhetta kuullessaan. Mutta se osaa hellyyttävyydestään huolimatta olla myös itsepäinen, jolloin sitä kuskaavan henkilön on omattava todella rautainen selkäranka ja jämäkkä äänensävy. Pennuilleen Harpo on periyttänyt itsestään juuri ne parhaat puolet. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan aina niihin uusiin kopioihin, jotka ovat tähän saakka olleet niin luonteiden kuin terveydenkin puolesta ilahduttavia tapauksia. Olen pyytänyt Harpon pentujen kasvattajia antamaan yhteystietoni uusille pennunomistajille, sillä näiden elämässä mukana oleminen on mielestäni mukava ”velvollisuus”. Yhteistyöterveisin D.I’s-Satu ja Harpo


Tilaa: Blogitekstit (Atom)