21 maaliskuuta 2023

Aina sydämessä ❤

Kasvatus ei ole meillä ollut viime pentujen aikana pelkkää iloa ja onnea vaan mukaan on mahtunut myös surua ja murhetta.

Syyskuun lopussa menetimme Norin ja Kidon kolme upeaa merle poikaa. Norin synnytys käynnistyi iltapäivällä ja kaikki vaikutti menevän hyvin. Ensimmäistä pentua ei kuitenkaan alkanut kuulumaan ja kokeillessa se tuntui olevan tulossa pylly edellä ilman kalvoja. Hanna tuli kaveriksi ja kotikonstein pentu yritettiin saada etenemään. Hitaasta edistymisestä huolimatta pentu ei tarpeeksi pitkälle päässyt, että olisi päässyt syntymään itse. Pentu oli niin pitkään ollut jumissa ilman kalvoja, että se oletettiin jo menehtyneeksi ja  päätettiin vetää pois edestä, jotta muut pääsisivät syntymään. Toinen takajalka oli taittunut pennun kropan viereen ja kun se saatiin suoristettua, saatiin pentu vedettyä supistusten mukana ulos. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta pentu oli elossa  ❤. Se kuitenkin haukkoi jonkin verran henkeään ja ei lähtenyt imemään kuivaamisen jälkeenkään. Päätettiin kuitenkin antaa sille mahdollisuus ja katsoa saisiko elämänlangasta kiinni hetken lämmettyään. 

Toinen pentu lähti syntymään kun ensimmäinen saatiin pois edestä. Tämä pentu oli ainoa joka syntyi ehjillä kalvoilla ja Nori sai sen synnytettyä hyvin itse. Pentu oli elossa vielä ollessaan osaksi syntynyt, mutta kun se oli syntynyt kokonaan ja se saatiin kalvoista pois, oli se eloton ja ei elvytysyrityksistä huolimatta enää vironnut 💔.

Kolmas pentu oli tulossa nokka edellä ja kalvot rikkoontuivan synnytyskanavassa. Pentu jumittui juuri Norin lantion taakse sen verran kauas, että siitä ei saanut otetta, jotta sitä olisi voinut auttaa vetämällä. Nori oli tässä vaiheessa jo väsynyt ja todettiinkin, että omin keinoin sitä ei ulos tultaisi saamaan. Sormen osuessa pennun suuhun, tuntui että se aukoisi suutaan, joka antoi toivonrippeen että se olisi vielä hengissä. Pakattiin ensimmäinen pentu ja Nori autoon ja suuntasin Poratien eläinlääkärille päivystykseen. Eläinlääkärissä pentua yritettiin saada autettua ulos vetämällä, mutta edelleenkin se oli aavistuksen liian kaukana. Ultralla tarkistettiin pennun tila ja huomattiin sillä olevan vielä vahva syke ❤. Koska Norilla oli edelleen supistuksia omastakin takaa, niin päätettiin että lääkityksellä ei lähdetä yrittämään, joten vaihtoehdoiksi jäi leikata mahdollisesti saada pentu hengissä ulos tai vetää se voimakkaammin ulos, mutta silloin pentu ei tulisi selviämään. Koska syke oli edelleen hyvä, päätettiin yrittää leikkaamalla. Tässä vaiheessa ensimmäinen pentu päätettiin päästää pois, sillä sen vointi ei eläinlääkärissäkään lähtenyt parempaan suuntaan lämmityksestä huolimatta 💔.

Norin leikkaus meni hyvin ja viimeinen pentu saatiin virkeänä ja elävänä ulos, mutta tarkemmissa tutkimuksissa siltä löytyi navan vierestä halkio mahakalvoihin saakka ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin päästää viimeinenkin pentu pois 💔. Kaikki pennut olivat yli 300g ja isompia kuin Novan pennut ovat syntyessään olleet. Koko synnytys oli sarja onnettomia sattumuksia, jotka tällä kertaa johtivat koko pentueen menetykseen. 

Norin kanssa palattiin kotiin tyhjän pentulaatikon äärelle ja moneen kertaan seuraavien viikkojen aikana tuli mietittyä onko tämä kaiken arvoista. Vaikka pentulaatikko kasattiin heti kotiintullessa pois, ei Nori juuri seuraavan viikon aikana makuuhuoneesta poistunut vaan teki pesän petiin 💔. Omassa tahdissaan sai liittyä taas lauman arkeen ja sen kanssa vietettiin aikaa makuuhuoneessa sen niin halutessa.

Vaikka pennut olivat täällä vain häviävän hetken, on niillä silti aina paikka sydämessä ja ne ansaitsevat omat nimensä muiden pentujen tapaan, näiden pentujen tarkoitus oli vain käydä täällä ja samalla opettaa kasvattamisen surullisemmasta puolesta 💔
Sirius, Kivihiilen Daviot (hengellinen opettaja ja rakastettu yksilö)
Regulus, Kivihiilen Diedre (särkyneen sydämen kaunis melankolia)
Draco, Kivihiilen Daly (ikuisesti yhdessä)

Norin pentujen menetys oli yksi syy, miksi Partin ja Mystin pentueesta ei puhuttu ulkopuolisille, vaan siitä tiesi vain hyvin pieni piiri. Jos kaikki taas ei menisikään hyvin, niin asiaa ei tarvitsisi kenellekkään selittää. Synnytys kuitenkin oli ongelmaton, pennut kasvoivat vahvoina ja vilkkaina ensimmäisen kuukauden ja ehdin jo huokaista helpotuksesta että ehkä kaikki menee sittenkin hyvin. Kunnes tammikuisena maanantaina vanhempani tulivat moikkaamaan pentuja. Kaikki pennut juoksivat onnellisina jaloissa kerjäämässä huomiota kuten aina ennenkin. Vanhempani tekivät lähtöä pentujen mennessä nukkumaan ja tarkistettiin, että kaikki pennut ovat tallessa. Tällöin huomattiin, että Gaia ei enää hengitä 💔. Se oli korkeintaan kymmenen minuuttia aiemmin ollut vielä elämää täynnä ja hakeutui nukkumaan tuttuun paikkaan keinun alle. Koko ajan olin itse kahden metrin säteellä siitä ja kukaan koirista ei reagoinut tapahtumaan millään lailla. Gaiaa yritettiin elvyttää, mutta lopulta se todettiin tuloksettomaksi 💔. 

Koska epätietoisuus on pahinta, pakattiin Gaia hellästi laatikkoon ja toimitettiin seuraavana päivänä matkahuollon mukana ruokavirastoon avattavaksi. Tapahtuneesta jäi itselle sen verran traumaa, että tapahtuman jälkeen tarkistin kaikkien pentujen edelleen hengittävän aina kun laski että kaikki oli tallella aina luovutukseen saakka ❤. 

Gaian tuhkat palasivat kotiin jo pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ja Norin pentujen odottaessa edelleen kesää ja mökille hautausta, halusin yhdistää tuhkat yhteiseen muistoon, joten teetin osasta pentujen tuhkaa Loistokoiralla muistoksi tuhkasydämen ❤. Tulosten saaminen ruokavirastosta kesti ja sattumalta tulokset tulivat maanantaina samaan aikaan sydämen kanssa. Loppulöydöksenä sydämen sähköinen toimintahäiriö ja siitä todennäköisesti seurannut rytmihäiriö 💔. Toisaalta tulos on lohdullinen siinä, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin, jotta lopputulos olisi ollut eri, toisaalta taas mitään ei voi jatkossakaan tehdä toisin estääkseen vastaavaa tapahtumasta uudelleen.

Tarinalle saatiin nyt kuitenkin päätös ja pienien tuhkat tullaan hautaamaan kesällä mökille Millin ja Nanon viereen ❤.

Kaikki maailmatkaan
Meitä ei vois koskaan
Erottaa toisistaan
Valovuodetkaan (koskaan)
Sä laulat mun korvaan
Pohjoistuuli kuiskuttaa
Mua seuraat päivin, öin
Enemmän sua ikävöin
Varjosi luoksein jäI
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäI
Nään sut mielessäin
Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin
Kuinka tärkee mulle on
Tää ystävyys loppumaton
Varjosi luoksein jäI
Varjosi luoksein jäI
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäI
Nään sut mielessäin
Osa susta säilyy täällä
Vaikka ootkin niin etäällä
Etsin sua ja suljen silmät kii
Ja siinä eessäin oot
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäI
Nään sut mielessäin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäI
Nään sut mielessäin
Antti Tuisku, Varjosi jäi 




20 maaliskuuta 2023

Pentujen uudet kodit ja poikien sydänultra

 Meillä on meno hiljentynyt ja pyykkivuori on pentujen jäljiltä pesty.

Kasvattaja haikein mielin saatteli kaikki pennut maailmalle, mutta niin ihaniin koteihin, että ei voi olla kuin onnellinen ❤. Kolme pennuista lähti koteihin, jonne meiltä on pentu aiemmin jo lähtenyt ja kaksi sai kodin uuden tuttavuuden luota. Tämä pentue on tehty hyvin fiilis pohjalla ja siihen luotettiin myös koteja valitessa. Ihania koteja oli tarjolla lukuisia, mutta valitut kodit tuntuivat oikeilta juuri kyseiselle pennulle ja yhtään kotia en vaihtaisi ❤. 

Ensimmäisenä lähti Selena, uudelta nimeltään Neva, sijoitukseen Annikalle ja ilostuttamaan Mysti-isän ja muun lauman elämää. 


Seuraavana uusiin seikkailuihin lähti Krios, eli Ysmy. Ysmystä tuli savolainen sen suunnatessa Kuopioon Iidan mukana. Kotona odotti mm. Arva-setä, joka alkujärkytyksen jälkeen on huomannut leikkikaverin hyvätkin puolet ❤.


Tällä kertaa kauimmaksi lähti nykyään Hilla nimeä totteleva Rhea. Hillan uusi koti löytyi Kangasalta ja laumaan kuuluu Essi ja Minni-sheltti.


Sitten oli jäljellä enää kaksi. Hermes odottamassa sydänultraa ja Iris omaa kotiaan. 

Hermeksen, Ysmyn, Iidan ja Helin kanssa kokoonnuttiin porukalla Kamuun odottamaan Outin mielipidettä poikien sydämistä. Tuloksista riippuen pojat jatkaisivat joko omiin koteihinsa jo samana iltana tai palaisivat kotiin miettimään jatkoa. 

Ysmy ja Hermes ottivat tilanteen rennosti, mielipide piti kertoa toki ultrauksen alussa kiinnipitämisestä, mutta upeasti molemmat rauhoittuivat tutkimukseen, Ysmy meinasi loppuvaiheessa ottaa päikkärit  ❤. Kaksijalkaisilla sen sijaan sykkeet ja stressitasot huiteli taivaissa aina siihen saakka, että Outi totesi molempien sydämet terveiksi  ❤! Sivuäänet olivat molemmilla vaimenneet pykälän, Ysmy 1/6 ja Hermes 2/6, toivottavasti loputkin äänet häviävät kasvun myötä, mutta tarkistetaan tilanne vielä vuoden päästä terveystarkeissa.

Niin sitten Hermeskin kävi kotona vain hakemassa reppunsa ja lähti Helin mukana Kemiin ilostuttamaan Aapeli-sedän ja loppulauman elämää  ❤.


Viimeisenä kotona oli enää Iris. Hyvin lähellä oli, että Iris olisi jäänyt meidän lauman iloksi. Mutta minkä sille voi, kun viimeisten katsojien kanssa jutellessa tuli hyvin vahva fiilis, että tämä koti on oikea, niin eihän se auta kuin tippa linssissä saatella viimeinenkin pieni maailmalle  ❤. Molemmat viimeisistä lähtijöistä lähtivät Kemiin ja Iris, uudelta nimeltään Minttu sulahti samantien uuteen laumaansa Melli-sheltin kaveriksi  ❤.