Kasvatus ei ole meillä ollut viime pentujen aikana pelkkää iloa ja onnea vaan mukaan on mahtunut myös surua ja murhetta.
Syyskuun lopussa menetimme Norin ja Kidon kolme upeaa merle poikaa. Norin synnytys käynnistyi iltapäivällä ja kaikki vaikutti menevän hyvin. Ensimmäistä pentua ei kuitenkaan alkanut kuulumaan ja kokeillessa se tuntui olevan tulossa pylly edellä ilman kalvoja. Hanna tuli kaveriksi ja kotikonstein pentu yritettiin saada etenemään. Hitaasta edistymisestä huolimatta pentu ei tarpeeksi pitkälle päässyt, että olisi päässyt syntymään itse. Pentu oli niin pitkään ollut jumissa ilman kalvoja, että se oletettiin jo menehtyneeksi ja päätettiin vetää pois edestä, jotta muut pääsisivät syntymään. Toinen takajalka oli taittunut pennun kropan viereen ja kun se saatiin suoristettua, saatiin pentu vedettyä supistusten mukana ulos. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta pentu oli elossa ❤. Se kuitenkin haukkoi jonkin verran henkeään ja ei lähtenyt imemään kuivaamisen jälkeenkään. Päätettiin kuitenkin antaa sille mahdollisuus ja katsoa saisiko elämänlangasta kiinni hetken lämmettyään.
Toinen pentu lähti syntymään kun ensimmäinen saatiin pois edestä. Tämä pentu oli ainoa joka syntyi ehjillä kalvoilla ja Nori sai sen synnytettyä hyvin itse. Pentu oli elossa vielä ollessaan osaksi syntynyt, mutta kun se oli syntynyt kokonaan ja se saatiin kalvoista pois, oli se eloton ja ei elvytysyrityksistä huolimatta enää vironnut 💔.
Kolmas pentu oli tulossa nokka edellä ja kalvot rikkoontuivan synnytyskanavassa. Pentu jumittui juuri Norin lantion taakse sen verran kauas, että siitä ei saanut otetta, jotta sitä olisi voinut auttaa vetämällä. Nori oli tässä vaiheessa jo väsynyt ja todettiinkin, että omin keinoin sitä ei ulos tultaisi saamaan. Sormen osuessa pennun suuhun, tuntui että se aukoisi suutaan, joka antoi toivonrippeen että se olisi vielä hengissä. Pakattiin ensimmäinen pentu ja Nori autoon ja suuntasin Poratien eläinlääkärille päivystykseen. Eläinlääkärissä pentua yritettiin saada autettua ulos vetämällä, mutta edelleenkin se oli aavistuksen liian kaukana. Ultralla tarkistettiin pennun tila ja huomattiin sillä olevan vielä vahva syke ❤. Koska Norilla oli edelleen supistuksia omastakin takaa, niin päätettiin että lääkityksellä ei lähdetä yrittämään, joten vaihtoehdoiksi jäi leikata mahdollisesti saada pentu hengissä ulos tai vetää se voimakkaammin ulos, mutta silloin pentu ei tulisi selviämään. Koska syke oli edelleen hyvä, päätettiin yrittää leikkaamalla. Tässä vaiheessa ensimmäinen pentu päätettiin päästää pois, sillä sen vointi ei eläinlääkärissäkään lähtenyt parempaan suuntaan lämmityksestä huolimatta 💔.
Norin leikkaus meni hyvin ja viimeinen pentu saatiin virkeänä ja elävänä ulos, mutta tarkemmissa tutkimuksissa siltä löytyi navan vierestä halkio mahakalvoihin saakka ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin päästää viimeinenkin pentu pois 💔. Kaikki pennut olivat yli 300g ja isompia kuin Novan pennut ovat syntyessään olleet. Koko synnytys oli sarja onnettomia sattumuksia, jotka tällä kertaa johtivat koko pentueen menetykseen.
Norin kanssa palattiin kotiin tyhjän pentulaatikon äärelle ja moneen kertaan seuraavien viikkojen aikana tuli mietittyä onko tämä kaiken arvoista. Vaikka pentulaatikko kasattiin heti kotiintullessa pois, ei Nori juuri seuraavan viikon aikana makuuhuoneesta poistunut vaan teki pesän petiin 💔. Omassa tahdissaan sai liittyä taas lauman arkeen ja sen kanssa vietettiin aikaa makuuhuoneessa sen niin halutessa.
Regulus, Kivihiilen Diedre (särkyneen sydämen kaunis melankolia)
Draco, Kivihiilen Daly (ikuisesti yhdessä)
Norin pentujen menetys oli yksi syy, miksi Partin ja Mystin pentueesta ei puhuttu ulkopuolisille, vaan siitä tiesi vain hyvin pieni piiri. Jos kaikki taas ei menisikään hyvin, niin asiaa ei tarvitsisi kenellekkään selittää. Synnytys kuitenkin oli ongelmaton, pennut kasvoivat vahvoina ja vilkkaina ensimmäisen kuukauden ja ehdin jo huokaista helpotuksesta että ehkä kaikki menee sittenkin hyvin. Kunnes tammikuisena maanantaina vanhempani tulivat moikkaamaan pentuja. Kaikki pennut juoksivat onnellisina jaloissa kerjäämässä huomiota kuten aina ennenkin. Vanhempani tekivät lähtöä pentujen mennessä nukkumaan ja tarkistettiin, että kaikki pennut ovat tallessa. Tällöin huomattiin, että Gaia ei enää hengitä 💔. Se oli korkeintaan kymmenen minuuttia aiemmin ollut vielä elämää täynnä ja hakeutui nukkumaan tuttuun paikkaan keinun alle. Koko ajan olin itse kahden metrin säteellä siitä ja kukaan koirista ei reagoinut tapahtumaan millään lailla. Gaiaa yritettiin elvyttää, mutta lopulta se todettiin tuloksettomaksi 💔.
Koska epätietoisuus on pahinta, pakattiin Gaia hellästi laatikkoon ja toimitettiin seuraavana päivänä matkahuollon mukana ruokavirastoon avattavaksi. Tapahtuneesta jäi itselle sen verran traumaa, että tapahtuman jälkeen tarkistin kaikkien pentujen edelleen hengittävän aina kun laski että kaikki oli tallella aina luovutukseen saakka ❤.
Gaian tuhkat palasivat kotiin jo pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ja Norin pentujen odottaessa edelleen kesää ja mökille hautausta, halusin yhdistää tuhkat yhteiseen muistoon, joten teetin osasta pentujen tuhkaa Loistokoiralla muistoksi tuhkasydämen ❤. Tulosten saaminen ruokavirastosta kesti ja sattumalta tulokset tulivat maanantaina samaan aikaan sydämen kanssa. Loppulöydöksenä sydämen sähköinen toimintahäiriö ja siitä todennäköisesti seurannut rytmihäiriö 💔. Toisaalta tulos on lohdullinen siinä, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin, jotta lopputulos olisi ollut eri, toisaalta taas mitään ei voi jatkossakaan tehdä toisin estääkseen vastaavaa tapahtumasta uudelleen.
Tarinalle saatiin nyt kuitenkin päätös ja pienien tuhkat tullaan hautaamaan kesällä mökille Millin ja Nanon viereen ❤.
Kaikki maailmatkaanMeitä ei vois koskaanErottaa toisistaanValovuodetkaan (koskaan)Sä laulat mun korvaanPohjoistuuli kuiskuttaaMua seuraat päivin, öinEnemmän sua ikävöinVarjosi luoksein jäIVaikka olitkin vain hetken mun kanssainLuonas sun mä oon vieläkinVaikka tämä välimatka onkin suuriLähelläin oot täälläkinVaikka olitkin vain hetken mun kanssainLuonas sun mä oon vieläkinLuokseni varjosi jäINään sut mielessäinJos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisinKuinka tärkee mulle onTää ystävyys loppumatonVarjosi luoksein jäIVarjosi luoksein jäIVaikka olitkin vain hetken mun kanssainLuonas sun mä oon vieläkinVaikka tämä välimatka onkin suuriLähelläin oot täälläkinVaikka olitkin vain hetken mun kanssainLuonas sun mä oon vieläkinLuokseni varjosi jäINään sut mielessäinOsa susta säilyy täälläVaikka ootkin niin etäälläEtsin sua ja suljen silmät kiiJa siinä eessäin ootVaikka olitkin vain hetken mun kanssainLuonas sun mä oon vieläkinTämä välimatka onkin suuriLähelläin oot täälläkinVaikka olitkin vain hetken mun kanssainLuonas sun mä oon vieläkinLuokseni varjosi jäINään sut mielessäinVaikka olitkin vain hetken mun kanssainLuonas sun mä oon vieläkinLuokseni varjosi jäINään sut mielessäin