Lokin keräyksen päätös ja hoitokertomus

Lokin pienkeräys on päättynyt, miljoonat kiitokset kaikille keräysilmoitusta jakaneille ja ennen kaikkea keräykseen osallistuneille.  Teidän ansiosta mahdollistettiin Lokin hoito ja annettiin paras mahdollinen mahdollisuus tulevaisuuteen. 

Lokin keräys aloitettiin elokuun alussa ja ensimmäisen vuorokauden aikana kerättiin 1100 euroa, minkä turvin uskallettiin varata syyskuun alkuun aika tarkempiin tutkimuksiin ja leikkaukseen Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. 

Viikissä Loki ensin kuvattiin ja kuvauksessa selvisi, että Lokilla on iso, noin 0,5cm halkaisijalta oleva maksashuntti ja normaalit suonet olivat pienet. Tästä syystä kirurgi ei uskaltanut sanoa lähtevätkö suonet toimimaan normaalisti, varmaa kumminkin oli että ilman leikkausta Loki ei olisi selvinnyt pitkään. Leikkaukseen päädyttiin ja muutaman tunnin piinaavan odotuksen jälkeen saatiin tieto, että leikkaus meni hyvin ja jos komplikaatioita ei esiinny, niin Loki saadaan seuraavana päivänä hakea kotiin, yksi vuorokausi piti viettää teholla seurannassa.

Kotiutumisen jälkeen toipuminen pääsi alkamaan. Loki on kesästä asti asunut vanhemmillani ja toipumisen kannalta se oli myös paras mahdollinen ratkaisu, sillä ruokaa piti antaa komplikaatioriskin takia alkuun kahden tunnin välein ja ensimmäiset viikot Loki oli tarkasti silmän alla neurologisten oireiden varalta. Omasta mielestään Loki oli kotiutumisen jälkeen täysin kunnossa ja kun kauluri vaihtui haavapukuun, niin menoa sai lähinnä toppuutella.

Ensimmäisten viikkojen ajan ei oikein edes varovaisesti uskaltanut toivoa leikkauksen onnistumista. jos suonet eivät olisi lähteneet toimimaan shunttisuonen sulkeutuessa, oli isona riskinä muun muassa veren pakkautuminen sisäelimiin. Loki ei onneksi semmoisista huolista välittänyt vaan vietti toipumisajan nauttien elämästä täysin rinnoin. Nyt kun leikkauksesta on kulunut kaksi kuukautta, niin leikanneen eläinlääkärin mukaan hengenvaarallisten komplikaatioiden riski on ohitettu. Joulu-tammikuussa Lokilla on edessä vielä verikoekontrolli Oulussa missä selvitetään maksan toimintaa ja nähdään tarvitseeko jatkossa tukihodoksi jättää esimerkiksi ruokavaliota vai korjasiko leikkaus vian lopullisesti.

Rahaa projektiin on saatu uppoamaan hyvä summa ja tulevan kontrollin hinta ei ole vielä selvillä. Varmaa kuitenkin on, että ilman keräystä ei tähän olisi pystytty lähtemään, joten kiitos Lokin täällä olosta kuuluu isosti kaikille keräykseen osallistuneille. Tarpeeksi en voi kiittää kaikkia ja vieläkin on vaikea ymmärtää miten hyväsydämisiä ja ihania ihmisiä koiraihmisistä löytyy ❤️.

Hoitokulut:

Tutkimus Kamussa 383,80 kesäkuussa Lokin kotiinpaluun jälkeen 

Verikoe kontrollit 80,88+50,88

Kuvaus, leikkaus, tehohoito ym. 3584,59

Lääkkeet 19,67+21,99+13,98 (epilepsia kohtauslääke leikkauksen jälkeen + 2*antibiootit ennen leikkausta)

Kontrolli tulossa joulukuussa

Keräyksen kokonaistuotto 2854,76

Maksettavaa jäi 1301,03 euroa keräyksen jälkeen ennen kontrollia.

Miljoonat kiitokset Lokin hoidon mahdollistamisesta:

Satu, Vuokko, Maiju, Satu, Mari, Pasi, Annukka, Heli, Eeva, Tiina, Päivi, Milla, Jenni, Marita, Jarna, Hennariikka, Riikka, Nina, Kirsi, Ella, Essi, Virpi-Liisa, Johanna, Inna, Elisa, Anne, Susanna, Kirsi-Marja, Sandra, Emmi, Anneli, Miko, Sara, Leena, Siiri, Minna, Sanna, Hannele, Miina, Leena, Anja, Tuulikki, Ritva, Aira, Eini, Karoliina, Milla, Tanja, Susanne, Heidi, Mari, Kati, Pirjo, Niina, Vili-Kristian, Senja, Pia, Anne, Petteri, Emma, Sini, Sirpa, Lili, Jouni, Miia, Lotta, Rosa, Leena, Kukka, Anne, Marge, Laura, Minttu, Irene, Liisa, Iina, Kimmo, Eija, Satu, Vilma, Paula, Ismo, Marjo, Mia, Virve, Sara, Teemu, Eija, Ronja, Johanna, Sirpa, Jessica, Tiina, Maritta, Jonna, Jessica, Tuula, Sanni, Suvi, Katja, Merja, Liisa, Merja-Liisa, Anna-Maria, Janette, Maarit, Sari, Katja, Minna, Elise, Seija, Miia, Tuija, Vilma, Sanna, Veera, Jenni, Pia, Sirpa, Tiina, Johanna, Lydia, Kirsi-Marja, Helka, Kaija-Liisa, Riitta ja Kati 

Loki

Loki lähti muutti uuteen kotiinsa Kokkolaan pääsiäismaanantaina. Alkuun kaikki meni hyvin ja Loki oli onnellinen osa laumaa opetellen uusia taitoja, tutustuen uusiin paikkoihin ja hurmaten uusia ihmisiä. Toukokuussa Loki sai poissaolokohtauksen viikonloppuna, päivystyksessä syyksi epäiltiin myrkytystä tai neurologista ongelmaa. Kohtaukset jatkuivat pävittäisinä, kestäen pahimmillaan kolmatta tuntia, jolloin Loki kulki pitkin seiniä ja siihen ei tuntunut saavan kontaktia.

Loki kävi uudelleen eläinlääkärissä ja verikokeiden tuloksissa paljastui muun muassa korkeat ammoniakkiarvot. Tämä yhdistettynä neurologisiin oireisiin aiheutti epäilyn maksashuntista. Diagnoosin varmistamiseksi eläinlääkäri suositteli seuraavaksi magneettikuvausta, jolla shunttisuonet voitaisiin varmistaa ja paikallistaa. Maksashuntti aiheutuu sikiöaikaisista verisuonista, jotka eivät sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen vaan jäävät auki, jolloin veri ei kierrä normaalisti maksan kautta ja puhdistu epäpuhtauksista. Tällöin suolistossa ruuansulatuksesta syntyvä ammoniakkia ei saada puhdistettua, vaan se kertyy elimistöön ja tämä aiheuttaa neurologiset oireet. Uudella kodilla ei ollut mahdollista lähteä kalliisiin tutkimuksiin, joten päätettiin että Lokille on paras palata takaisin kasvattajalle.

Kesäkuun alussa Loki palasi ja sille aloitettiin maksashunttipotilaalle sopiva, vähä proteiininen ruokavalio, mahansuojalääke (shunttipotilailla on kohonnut mahahaava riski), laktuloosi vähentämään ammoniakin muodustumista ja antibioottikuuri tiputtamaan ammoniakkiarvoja normaalille tasolle.

Kotimatkalla

Kun Loki palasi kotiin, sillä oli kova halipula, jos ei leikitty siskon kanssa, niin se halusi olla sylissä ja ja mahdollisimman lähellä. Ensimmäisinä päivinä sillä oli jonkin verran oireilua, koko ajan onneksi vähemmän ja kertaakaan ei niin pahana kuin entisessä kodissa. Kun Loki oli ollut viikon takaisin Oulussa, käytiin sen kanssa uudelleen eläinlääkärissä, tällä kertaa Oulun Kamussa sisäelinsairauksiin erikoistuneen Jussi Virran tutkittavana. Lokin vatsaontelo ultrattiin ja samalla kerralla otettiin kontrolliverikokeet. Ultralla maksashunttia ei pystynyt täysin varmasti diagnosoimaan, mutta nähtiin, että muut sisäelimet näyttivät olevan kunnossa eikä muita isoja ongelmia tai syitä ollut näkyvissä. Ammoniakkiarvot olivat laskussa, mutta vielä raja-arvoja korkeammalla.

Käynnillä keskusteltiin jatkohoitosuunnitelmasta. Maksashuntissa pitkän ajan ennuste on huomattavasti parempi leikkauksella, osa potilaista pärjaa tukihoidollakin, mutta seurantatutkimuksessa 11 kuukauden päästä oireiden alkamisesta leikkaamattomista potilaista oli elossa enää puolet. Leikatuista yli 90 %. Leikkaus on vaativa ja tästä syystä niitä suoritetaan vain muutamassa eläinsairaalassa koko Suomessa. Paras hoitomahdollisuus olisi Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa, sillä siellä pystyttäisiin tekemään kuvantaminen, leikkaus ja seuraavien päivien seuranta teholla samalla kertaa. Lokille saatiin lähete ja leikkausaikakin alustavasti sovittua, mutta reissua ei saatu vielä järjestymään kustannusten takia. Niin kaikkeni kuin Lokin eteen haluan tehdä, hoidon kustannusarvio lähtee 4200 eurosta, jos kaikki menee hyvin. Komplikaatioiden sattuessa jokainen ylimääräinen päivä seurannassa maksaa noin 500 euroa.

Kuukausi lääkityksen aloituksen jälkeen Loki kävi verikoe kontrollissa ja ammoniakkiarvot oli saatu laskemaan viitearvoihin. Tämän on huomannut myös Lokin voinnista. Sillä on intoa ja virtaa, silmissä pilkettä ja seikkailut kutsuvat joka nurkalla. Tällä hetkellä Loki asuu vanhemmillani. Kaverina Lokilla on Tuuma sheltti isoveljenä ja mummo Nova pitämässä kuria. Loki on Norin tapaan ojanpohjia rakastava seikkailija ja Tuuman kanssa pojilla on monesti oman projektit kuopankaivuun ynnä muun merkeissä. Se on reissannut uusissa paikoissa ja tutustunut uusiin ihmisiin. Sopivan ruuan avulla Loki on saanut rutkasti lihasta, karva kiiltää ja koossakin on otettu Rieka sisko kiinni.

Jotta Lokin seikkailut saisivat jatkua mahdollisimmat pitkään, päätettiin järjestää Lokin hoitokuluja varten pienkeräys. Mahdollisesti 5000 euron hoitokulut matkoineen ovat tällä hetkellä mahdoton itse kustantaa, mutta pienelläkin avulla on suuri merkitys. Jos haluat auttaa Lokin matkassa kohti tervettä elämää, niin olen kiitollinen pienestäkin avusta. Pienistä puroista kasvaa iso joki, sanotaan.

Jos haluat auttaa, Lokin keräykseen voi osallistua lahjoittamalla tilille FI18 5741 3621 1813 68 (saaja Jenniina Sutinen). Keräys on käynnissä 1.8.-31.10 j(lupanumero RA/2024/1151). 

Pentujen nimet

Pennut ovat kasvaneet kohisten ja eilen oli vuorossa pentutarkki ja sirutus.

Tarkissa kaikki saivat puhtaat paperit ja pennut ovat kohta valmiit suuntaamaan uusiin seikkailuihin 💕.

Pienet ovat nyt myös virallisesti olemassa Kennelliitonkin mielestä, joten on taas aika avata lyhyesti ajatusta nimien takana.

Loki, porukan ainoa poika sai nimekseen Kivihiilen Feegan. Feegan tarkoittaa lasta, joka on innostunut, innokas, kiihkeä. Sitä tämä pikku poika on 💙. Se haluaa olla kaikessa mukana ja kertoo kyllä jos jokin ei miellytä. Vapauden rajoittamisesta ei tykätä yhtään tällä hetkellä ja Partin kanssa vedetään lelua kunnon asenteella ja ärinällä.

Katla , porukan rohkein, on Kivihiilen Faren. Faren on henkilä joka rakastaa seikkailuja. Katla on pienestä asti ollut ensimmäisenä joka paikassa. Se piti 1,5 viikkoisena käydä työpäivän keskellä pelastamassa takaisin laatikkoon, kun oli ensimmäisellä seikkailullaan ennen silmien aukeamista. Se karkasi laatikosta myös kolmen viikon ikäisenä ennen olkkariin muuttoa eikä se pysy nykyäänkään aitauksessa, ilman että aitausta vahvistaa harva se päivä. Töissä se nimettiin Houdiniksi, kun seurattiin kamerasta pakomatkaa aitauksesta.

Frida, tytöistä pienempi ja mustempi, on Kivihiilen Frisa. Frisa on yhdistelmä tulta ja jäätä. Frida on pieni ja sievä. Sisaruksiaan harkitsevaisempi. Saattaa uusia ihmisiä ja koiria ensin katsoa kauempaa, mutta kun se jostain tykkää, niin se on ihana pusuttelija. Söpö ilme peittää alleen pienen pirun, joka iskee naskalihampaat varpaisiin, kun silmä välttää.

Katla, Loki, Frida

E-pentujen luustokuvat ja F-pentueen esittely

 Loppuvuodesta neljä Partin ja Mystin pentua kokoontuin Ouluun luustokuviin. Samalla Partin edellisistä pennuista kaksi päivitti silmälausunnon Partin ja Mystin kanssa. 

Vähän saatiin tuloksia jännittää, mutta hienompia tuloksia ei olisi voinut toivoa ❤️. Ainoat huomautettavat asiat olivat muutamalla yksittäisiä ripsiä silmissä, ja Nevalla hentoinen sivuääni, joka ultrattiin fysiologiseksi tämän vuoden alussa. Pennuista viimeinen kuvataan myöhemmin.

Viikko sitten saatiin maailmaan F-pentue, Norin ja Zinkin kolme ihanaa mustavalkoista pentua, 2 narttua ja 1 poika. Pennut olivat isoja ja vaikka ensimmäinen saatiin eläinlääkärissä autettua ulos, jouduttiin kaksi viimeistä leikkaamaan. Nori on toipunut leikkauksesta hyvin ja kotona heräämisen jälkeen tunnisti pennut heti omakseen ja on hoitanut niitä suurella rakkaudella siitä saakka. Tytöistä toinen tulee jäämään omaan laumaan. Yhdistelmä koiranetissä.

Norin luonnetesti

Norin kanssa käväistiin Muhoksella luonnetestissä, tuomareina Jari Laine ja Reijo Hynynen. Nori oli testissä hyvin oma itsensä, ainoa mistä tuomareiden kanssa itse en ole samaa mieltä, on taisteluhalu, josta saatiin -2 riittämätön, kun Nori ei lähtenyt alussa leikkimään. Norihan kyllä mielellään vetää lelua ja repii hihnaa, mutta nyt katsoi että mikä juttu tää nyt on ja miksi sitä lelua pitäisi vetää 🤨. Se painoi myös toimintakyvyn pisteitä vaikka pimeässä huoneessa käveli suorinta reittiä samantien luokse kysymään, että mitä sää siellä kylmässä saunassa istut. 

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni

Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu -2 riittämätön

Hermorakenne +1a hieman rauhaton

Tempperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Loppupisteet 100 +++

Aina sydämessä ❤

Kasvatus ei ole meillä ollut viime pentujen aikana pelkkää iloa ja onnea vaan mukaan on mahtunut myös surua ja murhetta.

Syyskuun lopussa menetimme Norin ja Kidon kolme upeaa merle poikaa. Norin synnytys käynnistyi iltapäivällä ja kaikki vaikutti menevän hyvin. Ensimmäistä pentua ei kuitenkaan alkanut kuulumaan ja kokeillessa se tuntui olevan tulossa pylly edellä ilman kalvoja. Hanna tuli kaveriksi ja kotikonstein pentu yritettiin saada etenemään. Hitaasta edistymisestä huolimatta pentu ei tarpeeksi pitkälle päässyt, että olisi päässyt syntymään itse. Pentu oli niin pitkään ollut jumissa ilman kalvoja, että se oletettiin jo menehtyneeksi ja  päätettiin vetää pois edestä, jotta muut pääsisivät syntymään. Toinen takajalka oli taittunut pennun kropan viereen ja kun se saatiin suoristettua, saatiin pentu vedettyä supistusten mukana ulos. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta pentu oli elossa  ❤. Se kuitenkin haukkoi jonkin verran henkeään ja ei lähtenyt imemään kuivaamisen jälkeenkään. Päätettiin kuitenkin antaa sille mahdollisuus ja katsoa saisiko elämänlangasta kiinni hetken lämmettyään. 

Toinen pentu lähti syntymään kun ensimmäinen saatiin pois edestä. Tämä pentu oli ainoa joka syntyi ehjillä kalvoilla ja Nori sai sen synnytettyä hyvin itse. Pentu oli elossa vielä ollessaan osaksi syntynyt, mutta kun se oli syntynyt kokonaan ja se saatiin kalvoista pois, oli se eloton ja ei elvytysyrityksistä huolimatta enää vironnut 💔.

Kolmas pentu oli tulossa nokka edellä ja kalvot rikkoontuivan synnytyskanavassa. Pentu jumittui juuri Norin lantion taakse sen verran kauas, että siitä ei saanut otetta, jotta sitä olisi voinut auttaa vetämällä. Nori oli tässä vaiheessa jo väsynyt ja todettiinkin, että omin keinoin sitä ei ulos tultaisi saamaan. Sormen osuessa pennun suuhun, tuntui että se aukoisi suutaan, joka antoi toivonrippeen että se olisi vielä hengissä. Pakattiin ensimmäinen pentu ja Nori autoon ja suuntasin Poratien eläinlääkärille päivystykseen. Eläinlääkärissä pentua yritettiin saada autettua ulos vetämällä, mutta edelleenkin se oli aavistuksen liian kaukana. Ultralla tarkistettiin pennun tila ja huomattiin sillä olevan vielä vahva syke ❤. Koska Norilla oli edelleen supistuksia omastakin takaa, niin päätettiin että lääkityksellä ei lähdetä yrittämään, joten vaihtoehdoiksi jäi leikata mahdollisesti saada pentu hengissä ulos tai vetää se voimakkaammin ulos, mutta silloin pentu ei tulisi selviämään. Koska syke oli edelleen hyvä, päätettiin yrittää leikkaamalla. Tässä vaiheessa ensimmäinen pentu päätettiin päästää pois, sillä sen vointi ei eläinlääkärissäkään lähtenyt parempaan suuntaan lämmityksestä huolimatta 💔.

Norin leikkaus meni hyvin ja viimeinen pentu saatiin virkeänä ja elävänä ulos, mutta tarkemmissa tutkimuksissa siltä löytyi navan vierestä halkio mahakalvoihin saakka ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin päästää viimeinenkin pentu pois 💔. Kaikki pennut olivat yli 300g ja isompia kuin Novan pennut ovat syntyessään olleet. Koko synnytys oli sarja onnettomia sattumuksia, jotka tällä kertaa johtivat koko pentueen menetykseen. 

Norin kanssa palattiin kotiin tyhjän pentulaatikon äärelle ja moneen kertaan seuraavien viikkojen aikana tuli mietittyä onko tämä kaiken arvoista. Vaikka pentulaatikko kasattiin heti kotiintullessa pois, ei Nori juuri seuraavan viikon aikana makuuhuoneesta poistunut vaan teki pesän petiin 💔. Omassa tahdissaan sai liittyä taas lauman arkeen ja sen kanssa vietettiin aikaa makuuhuoneessa sen niin halutessa.

Vaikka pennut olivat täällä vain häviävän hetken, on niillä silti aina paikka sydämessä ja ne ansaitsevat omat nimensä muiden pentujen tapaan, näiden pentujen tarkoitus oli vain käydä täällä ja samalla opettaa kasvattamisen surullisemmasta puolesta ❤💔

Sirius, Kivihiilen Daviot (hengellinen opettaja ja rakastettu yksilö)
Regulus, Kivihiilen Diedre (särkyneen sydämen kaunis melankolia)
Draco, Kivihiilen Daly (ikuisesti yhdessä)

Norin pentujen menetys oli yksi syy, miksi Partin ja Mystin pentueesta ei puhuttu ulkopuolisille, vaan siitä tiesi vain hyvin pieni piiri. Jos kaikki taas ei menisikään hyvin, niin asiaa ei tarvitsisi kenellekkään selittää. Synnytys kuitenkin oli ongelmaton, pennut kasvoivat vahvoina ja vilkkaina ensimmäisen kuukauden ja ehdin jo huokaista helpotuksesta että ehkä kaikki menee sittenkin hyvin. Kunnes tammikuisena maanantaina vanhempani tulivat moikkaamaan pentuja. Kaikki pennut juoksivat onnellisina jaloissa kerjäämässä huomiota kuten aina ennenkin. Vanhempani tekivät lähtöä pentujen mennessä nukkumaan ja tarkistettiin, että kaikki pennut ovat tallessa. Tällöin huomattiin, että Gaia ei enää hengitä 💔. Se oli korkeintaan kymmenen minuuttia aiemmin ollut vielä elämää täynnä ja hakeutui nukkumaan tuttuun paikkaan keinun alle. Koko ajan olin itse kahden metrin säteellä siitä ja kukaan koirista ei reagoinut tapahtumaan millään lailla. Gaiaa yritettiin elvyttää, mutta lopulta se todettiin tuloksettomaksi 💔. 

Koska epätietoisuus on pahinta, pakattiin Gaia hellästi laatikkoon ja toimitettiin seuraavana päivänä matkahuollon mukana ruokavirastoon avattavaksi. Tapahtuneesta jäi itselle sen verran traumaa, että tapahtuman jälkeen tarkistin kaikkien pentujen edelleen hengittävän aina kun laski että kaikki oli tallella aina luovutukseen saakka ❤. 

Gaian tuhkat palasivat kotiin jo pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ja Norin pentujen odottaessa edelleen kesää ja mökille hautausta, halusin yhdistää tuhkat yhteiseen muistoon, joten teetin osasta pentujen tuhkaa Loistokoiralla muistoksi tuhkasydämen ❤. Tulosten saaminen ruokavirastosta kesti ja sattumalta tulokset tulivat maanantaina samaan aikaan sydämen kanssa. Loppulöydöksenä sydämen sähköinen toimintahäiriö ja siitä todennäköisesti seurannut rytmihäiriö 💔. Toisaalta tulos on lohdullinen siinä, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin, jotta lopputulos olisi ollut eri, toisaalta taas mitään ei voi jatkossakaan tehdä toisin estääkseen vastaavaa tapahtumasta uudelleen.

Tarinalle saatiin nyt kuitenkin päätös ja pienien tuhkat tullaan hautaamaan kesällä mökille Millin ja Nanon viereen ❤.

Kaikki maailmatkaan

Meitä ei vois koskaan

Erottaa toisistaan

Valovuodetkaan (koskaan)

Sä laulat mun korvaan

Pohjoistuuli kuiskuttaa

Mua seuraat päivin, öin

Enemmän sua ikävöin

Varjosi luoksein jäI

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Luonas sun mä oon vieläkin

Vaikka tämä välimatka onkin suuri

Lähelläin oot täälläkin

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Luonas sun mä oon vieläkin

Luokseni varjosi jäI

Nään sut mielessäin

Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin

Kuinka tärkee mulle on

Tää ystävyys loppumaton

Varjosi luoksein jäI

Varjosi luoksein jäI

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Luonas sun mä oon vieläkin

Vaikka tämä välimatka onkin suuri

Lähelläin oot täälläkin

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Luonas sun mä oon vieläkin

Luokseni varjosi jäI

Nään sut mielessäin

Osa susta säilyy täällä

Vaikka ootkin niin etäällä

Etsin sua ja suljen silmät kii

Ja siinä eessäin oot

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Luonas sun mä oon vieläkin

Tämä välimatka onkin suuri

Lähelläin oot täälläkin

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Luonas sun mä oon vieläkin

Luokseni varjosi jäI

Nään sut mielessäin

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain

Luonas sun mä oon vieläkin

Luokseni varjosi jäI

Nään sut mielessäin

Antti Tuisku, Varjosi jäi 

Pentujen uudet kodit ja poikien sydänultra

 Meillä on meno hiljentynyt ja pyykkivuori on pentujen jäljiltä pesty.

Kasvattaja haikein mielin saatteli kaikki pennut maailmalle, mutta niin ihaniin koteihin, että ei voi olla kuin onnellinen ❤. Kolme pennuista lähti koteihin, jonne meiltä on pentu aiemmin jo lähtenyt ja kaksi sai kodin uuden tuttavuuden luota. Tämä pentue on tehty hyvin fiilis pohjalla ja siihen luotettiin myös koteja valitessa. Ihania koteja oli tarjolla lukuisia, mutta valitut kodit tuntuivat oikeilta juuri kyseiselle pennulle ja yhtään kotia en vaihtaisi ❤. 

Ensimmäisenä lähti Selena, uudelta nimeltään Neva, sijoitukseen Annikalle ja ilostuttamaan Mysti-isän ja muun lauman elämää. 

Seuraavana uusiin seikkailuihin lähti Krios, eli Ysmy. Ysmystä tuli savolainen sen suunnatessa Kuopioon Iidan mukana. Kotona odotti mm. Arva-setä, joka alkujärkytyksen jälkeen on huomannut leikkikaverin hyvätkin puolet ❤.

Tällä kertaa kauimmaksi lähti nykyään Hilla nimeä totteleva Rhea. Hillan uusi koti löytyi Kangasalta ja laumaan kuuluu Essi ja Minni-sheltti.

Sitten oli jäljellä enää kaksi. Hermes odottamassa sydänultraa ja Iris omaa kotiaan. 

Hermeksen, Ysmyn, Iidan ja Helin kanssa kokoonnuttiin porukalla Kamuun odottamaan Outin mielipidettä poikien sydämistä. Tuloksista riippuen pojat jatkaisivat joko omiin koteihinsa jo samana iltana tai palaisivat kotiin miettimään jatkoa. 

Ysmy ja Hermes ottivat tilanteen rennosti, mielipide piti kertoa toki ultrauksen alussa kiinnipitämisestä, mutta upeasti molemmat rauhoittuivat tutkimukseen, Ysmy meinasi loppuvaiheessa ottaa päikkärit  ❤. Kaksijalkaisilla sen sijaan sykkeet ja stressitasot huiteli taivaissa aina siihen saakka, että Outi totesi molempien sydämet terveiksi  ❤! Sivuäänet olivat molemmilla vaimenneet pykälän, Ysmy 1/6 ja Hermes 2/6, toivottavasti loputkin äänet häviävät kasvun myötä, mutta tarkistetaan tilanne vielä vuoden päästä terveystarkeissa.

Niin sitten Hermeskin kävi kotona vain hakemassa reppunsa ja lähti Helin mukana Kemiin ilostuttamaan Aapeli-sedän ja loppulauman elämää  ❤.

Viimeisenä kotona oli enää Iris. Hyvin lähellä oli, että Iris olisi jäänyt meidän lauman iloksi. Mutta minkä sille voi, kun viimeisten katsojien kanssa jutellessa tuli hyvin vahva fiilis, että tämä koti on oikea, niin eihän se auta kuin tippa linssissä saatella viimeinenkin pieni maailmalle  ❤. Molemmat viimeisistä lähtijöistä lähtivät Kemiin ja Iris, uudelta nimeltään Minttu sulahti samantien uuteen laumaansa Melli-sheltin kaveriksi  ❤.